[row_container dark=”no”]
[column width=”four” position=”first”]
[/column]
[column width=”eight” position=”last” ]
I: Onneksi olkoon vielä kerran Kosti Salonen ja Gustav Björnberg! Tämä oli kuudes voittonne seitsemään vuoteen, eikö totta? Se on iso saavutus! Tänä vuonna voitto ei kuitenkaan tullut ihan tuosta vain. Mitkä ovat päällimmäiset mietteet kisan jälkeen?
Kosti: Kiitos!! Ja kyllä pitää paikkansa. Tiedettiin jo etukäteen, että Kungälvin pojat ei helpolla kaadu. Ollaan ennenkin oltu tiukoilla (voitettiin kerran uusinnassa), mutta nyt oltiin koko ajan muutama lyönti perässä. Ehkä sen vuoksi tämä voitto taitaa olla kaikista maistuvin. Gustavin aamukierrokset 20 ja 19 olivat aika kova juttu. Ne tulivat kyllä tärkeään paikkaan. Ja oli kyllä itsellekin henkisesti tärkeätä, että toi voitettiin. Viime kesän arvokisamitalisti Eirik Seljelid kuitenkin vastassa finaalikierroksilla!
Gustav: Det är alltid lika roligt att vinna ett marathon eftersom det är en så speciell tävlingsform. Och såklart är det alltid mycket roligare när det är jämnt eftersom det ger lite extra mental träning inför sommarens seriespel och SM och så vidare. I år var det lite upp och ner för både mig och Kosti och jag tycker även Aki och Eirik var värda segern eftersom en bra söndagsmorgon. Tillfälligheter avgjorde och självklart är jag superglad att vinna med Kosti ytterligare en gång.
// On aina yhtä hauskaa voittaa maratoni, koska se on niin erityinen kilpailumuoto. Ja tietysti on aina paljon hauskempaa, kun on tasaista – se antaa henkisellä puolelle lisätreeniä ennen kesän sarjapelejä ja ruotsinmestaruuskisoja jne. Tänä vuonna sekä Kostilla että minulla peli kulki ylös ja alas ja mielestäni Aki ja Eirik olisivat ansainneet voiton hyvin pelatun sunnuntaiaamun vuoksi. Sattumat ratkaisivat ja tietenkin olen erittäin iloinen voittamisesta Kostin kanssa jälleen kerran.
I: Mitä tämä kyseinen kilpailu ja sen voitto merkitsevät? Mikä teitä innostaa lähtemään yhä uudestaan tavoittelemaan voittoa?
Kosti: Tää kyseinen kilpailu on mulle henkilökohtaisesti varmaan aika paljon tärkeämpi kuin moni uskoo. Vaikka joukkue onkin tässä tapauksessa kooltaan pieni, tämä on mulle nimenomaan joukkuekisa ja ”meidän seuran tapahtuma”. Se laittaa vaatimustason heti korkealle. Meidän joukkue on muutenkin tosi yhtenäinen, niin on tosi hienoa nähdä joukkuekavereita sarjan lisäksikin. Ollaan aina koitettu keksiä jotain siistiä kentän ulkopuolellakin. Ja onhan tää hieno kisa! Ruotsin Cup ja Raholan maratonI, talvikauden kohokohdat!
Gustav: Rahola har alltid varit lite speciell för mig, det är en anläggning som passar mig bra och dessutom ligger den bra i tid efter nyår just för min del. Det är en bra blandning av spel på banorna och ingen bana är speciellt lätt vilket jag tycker om. Ändringarna som gjordes till i år var väldigt bra. Ett småknepigt Fönster är aldrig felt och Diablo var även det ett roligt tillskot. Tävlingen sköts alltid utan problem precis som under Munktell 24h av Manse och därför kommer jag såklart tillbaka. Sedan så tycker jag generellt att det är trevligt att komma bort från Sverige ibland och få träffa finska, tyska och italienska bangolfvänner. Och såklart kan jag ju titta på Ässät-matcher med Kosti om jag har tur.
// Rahola on aina ollut hieman erityinen. Kenttä sopii minulle hyvin ja lisäksi kilpailun ajankohta uuden vuoden jälkeen on sopiva. Rahola on hyvä sekoitus erilaisia pelimalleja eikä mikään rata ole erityisen helppo ja siitä pidän. Muutokset, jotka tehtiin tälle vuodelle olivat todella hyviä. Hankalahko Ikkuna ei ole koskaan virhe ja Diablo oli hauska lisä. Kilpailu hoituu Mansen osalta aina ongelmitta, aivan kuten Munktellinkin maratoni, ja siksi palaan ilman muuta. Yleisellä tasolla on mukavaa tulla välillä pois Ruotsista ja saada tavata suomalaisia, saksalaisia ja italialaisia ratagolfystäviä. Ja voinhan tietysti katsoa Ässien pelejä Kostin knssa, jos käy tuuri.
I: Olette pelanneet monta vuotta parina sekä Raholan että Eskilstunan eli Munktellin maratoneissa. Miten ja milloin teistä tuli erottamaton maratonpari?
Kosti: Riku oli aikanaan tosi hyvä pari, mutta napsun verran epävarma saapuja. Mulle sopi aika hyvin se, että pelipari varaa lennon 5 kuukautta ennen kisoja 🙂 Gustavin kanssa ei ole myöskään kauheasti hiljaisia hetkiä kentän ulkopuolella, niin eipä sovi valittaa. Jääkiekosta ja musiikista riittää aina puhuttavaa. Ekana vuonna olin vähän huolissani että kuinka se jaksaa pelata, kun se soitti ilmarumpuja koko matkan Porista Tampereelle :D, mutta oon jo oppinut, että kyllä se jaksaa!
Gustav: Jag minns faktiskt inte varför jag och Kosti blev ett marathon-par men det bör har varit 2011 i Tampere och 2013 i Munktell. Det har gått bra och varför ska man avbryta ett vinnande koncept? För min del så tycker jag att vi fungerar bra ihop, vi är god vänner utanför banan, har ungefär samma inställning till minigolf och är båda lika flexibla som spelare i vårt Elitserielag. Dock är vi lite olika som personligheter utanför banan (och kanske också på banan ibland) där jag är den lite mer högljudda och Kosti är den lite mer lugna. Kanske är det också vårt styrka att vi kompletterar varandra.
// En itse asiassa muista, miten meistä tuli maratonpari, mutta sen on täytynyt olla 2011 Tampereella ja 2013 Munktellissa. Ne ovat menneet hyvin, ja miksi sitä vaihtaisi voittavaa systeemiä? Itse ajattelen meidän toimivan tosi hyvin yhteen: olemme hyviä ystäviä kentän ulkopuolella, meillä on suunnilleen sama suhtautuminen minigolfiin ja olemme molemmat yhtä joustavia Elitserie-joukkueessamme. Olemme kuitenkin hieman erilaisia persooniltamme kentän ulkopuolella (ehkä myös kentälläkin joskus), jossa olen se vähän äänekkäämpi ja Kosti se rauhallisempi. Ehkä se on myös vahvuutemme että täydennämme toisiamme.
Tack så mycket Kode och Gustav! Den här intervjun var väldigt trevlig att göra!
[/column]
[/row_container]
