Yhdenvertainen mahdollisuus harrastaa jotain lajia kilpatasolla voi olla myös taloudellinen kysymys. Tämä voi olla toisaalta yksilötason, toisaalta seuratason kysymys.
Yksilötasolla pelaajien varallisuudet ovat hyvinkin erilaiset, lähtien jo perhetaustasta, koulutuksesta, ammatista ja siitä, onko työelämässä, työtön, opiskelija vai eläkkeellä. Lapsien harrastusmahdollisuus on usein kiinni vanhempien taloudellisesta tilanteesta. Jos ratagolfia vertaa lajina esimerkiksi jääkiekkoon, on ratagolf taloudellisesti paljon jääkiekkoa halvempaa harrastaa, mutta toki ratagolfiakin halvempia lajeja varmasti löytyy. Yksilötasolla kustannukset ratagolfissa muodostuvat välinehankinnoista (pallot, mailat, kassit ym.), seurojen jäsen- ym. maksuista, kilpailumaksuista ja matkakustannuksista kilpailuihin tai harjoituksiin. Välineistä maila maksaa noin 50-150 € ja pallokassit maksavat koon mukaan 10-50 €. Pallot maksavat uutena 10-20 €. Niitä saa ostettua myös käytettynä halvemmallakin. Useimmat pallot kestävät pelaamista pitkäänkin, jopa kymmeniä vuosia. Joitakin hyväksi jossain todettuja palloja, joita ei enää valmisteta, myydään myös huutokaupoissa ja hinnat voivat joissain kansainvälisissä huutokaupoissa nousta jopa 100 euroon. Monilla kentillä, erityisesti huopakentillä, voi pärjätä ihan jopa muutamalla erilaisella pallolla, kun taas betonilla tai eterniitillä saatetaan jopa jokaiseen rataan tarvita erilainen pallo. Erikoisempia palloja voi aina lainata pelikavereilta. Kilpailumaksut vaihtelevat välillä 25-80 € riippuen kilpailun pituudesta ja siitä, onko kyseessä kansallinen vai kansainvälinen kilpailu. Matkakustannukset koostuvat matkoista ja majoituksesta.
Seuratasollakin taloudelliset mahdollisuudet vaihtelevat paljon riippuen paikkakunnasta, oman kentän sijainnista paikkakunnalla ja oman kentän vuosittaisista tuotoista. Oman kentän tuottojen lisäksi seurat saavat rahaa pelaajiltaan keräämistä jäsen- ym. maksuista, järjestämiensä kilpailujen osanottomaksuista ja tukea vaikka kaupungilta/kunnalta nuorten kesätyöntekijöiden palkkaamiseen. Kaikki seurat perivät jäseniltään jonkinlaisia jäsenmaksuja, osa lisäksi kilpailulisenssit ja jonkinlaisen kausimaksun, joka oikeuttaa muuten ilmaiseen harjoitteluun seuran kentällä. Kilpailun osanottomaksuista ratagolfliitto ottaa osansa ja osa menee palkintoihin. Kentän tuotoista osa käytetään yleensä kentän kunnostamiseen, johon voi kuulua myös ratojen uusimisesta aiheutuvia kuluja. Ratoja voidaan uusia, joko ostamalla ne suoraan valmistajilta tai tekemällä itse. Itse tekeminen on mahdollista etenkin puurunkoisten huoparatojen ja MOS-ratojen kohdalla. Seurat tukevat myös kilpailuihin osallistuvien jäsentensä kilpailemista eri tavoin, taloudellisten kykyjen mukaan. Osa seuroista ei pysty maksamaan juuri mitään, osa taas maksaa enemmänkin. Jos seura maksaa enemmän pelaajiensa kuluja, mahdollistaa se tietysti yksilöille enemmän kisoihin osallistumista tai enemmän omien rahojen käyttöä välineisiin kuin köyhempien seurojen tapauksessa.
Jouni Pihlasalo
Yhdenvertaisuusvastaava
Suomen Ratagolfliitto Ry