[row_container dark=”no”]
[column width=”four” position=”first”]
Oikea alakuva: Arto Borg
[/column]
[column width=”eight” position=”last” ]
Iloinen velikulta, tulinen taistelija, kylmänrauhallinen viimeistelijä. Hän ei ole vain yhtä edellämainituista, vaan hän on niitä kaikkia ja pian enemmän! Läpimurtonsa kansalliseen tietouteen huovalla tehnyt nuorukainen ei jätä ketään kylmäksi. Hän on tietysti Turun kasvatteja, kuinkas muutenkaan. Hän on Mikoooo Tuomineeen!
Terve Miko!
Morjesta Aki!
Kertoisitko kansalle kuka oikein on Miko Tuominen?
Miko Tuominen on tuleva minigolfin maailmanmestari ja kaikkien aikojen menestynein arvokisapelaaja! Eipä musta oikein muuta kiinnostavaa tietoa taida olla. 23-vuotias olen, Turusta kotoisin ja tällä hetkellä Tampereella asustelen!
Vaatimattomuus kaunistaa! Kuullessaan tuon vastauksen, Suomen minigolfkansa varmasti suorastaan huutaa, että koska tästä menestyksestä päästään nauttimaan? Nähdäänkö sinut EM/MM-palkintopallilla jo tämän vuosikymmenen puolella?
Noin 8 kuukautta ja ensimmäinen kultamitali löytyy Tuomisen palkintokaapista. Niin kuin monen muunkin, sillä Suomi juhlii Kroatiassa historiansa ensimmäistä joukkuemitalia!
Tämähän on erittäin jännittävää kuultavaa! Emme malta odottaa! Jos kuitenkin palattaisiin vielä hetkeksi aikaan ennen tätä tulevaa menestystä. Mikä sai sinut alunperin minigolfin pariin?
Siihen on kaksi syytä – legendaariset Turun konkaripelaajat Allan ”Allu” Luoto ja Jussi ”Kude” Kuisma. Aloittaessani lajin noin 8 vuotta sitten, Impivaaran minigolfkenttä oli näiden herrojen luoman ilmapiirin vuoksi niin vastustamaton, ettei kotona meinannut malttaa käydä edes syömässä!
Kiitokset siis edellämainitulle kuolemattomalle kaksikolle Mikon tuomisesta lajin pariin! Jos tulevaa kultamitalia ei lasketa, mikä on ollut tähänastisen urasi kohokohta? Useammankin saa sanoa!
Hienoja hetkiä on ollut monia, ja suurin osa niistä on yhdessä pelikavereiden kanssa koettuja! Uusille aloitteleville pelaajille sanoisinkin, että se on ehdottomasti tämän lajin paras suola! Ehkä hienoimmaksi yksittäiseksi kohokohdaksi nostaisin vuoden 2011 Joukkue-SM:n, jossa voitimme TuRGSin kanssa kultaa vain yhden lyönnin erolla! Mahtava joukkue oli kasassa.
Muistaakseni olit finaaliottelussa myös joukkueesi viimeinen lyöjä, ankkuri. Ja pelaaja, joka toi tämän kullan kotiin. Se kuuluisa kysymys, jännittikö?
Ei oikein ehtinyt. Luulin meidän olevan 100-0 häviöllä ja sain tiedon tilanteesta vasta juuri ennen viimeistä rataa! Ja viimeisen radan jälkeen sokka irtosi oikein kunnolla, niin kuin asiaan tietysti kuuluu, joten mitään jälkijännitystäkään ei ehtinyt mietiskellä.
No siitä poika siis helposti kotiin! Mikä mahtaa vastaavasti olla urasi heikoin hetki?
Ei ehkä pelillisesti, mutta Raholan maraton vuosimallia X. Olimme serkkuni Miro Marjamäen kanssa hotellihuoneessa, jossa oli välissä lukkiutuva ovi. Noh, tulin Miron puolelle käymään pelkät boxerit jalassa, ja kaikki tavarani jäivät lukkoon menneen oven taakse. Miro lähti hakemaan taksilla vara-avaimia veljeltäni Raholasta, mutta kukaan ei avannut ovea, ja taksin mittari raksutti. Lopulta Miro sai avaimet ja tuli hotellille. Itse olin odotellut siellä täysin tietämättä, mitä tapahtuu. Miro kuittailee vielä tänä päivänäkin, kun en maksanut korvaukseksi edes taksimatkaa!
Aikamoinen tarina! Näitä ei joka pelurilla olekaan, ainakaan ihan samanlaista. Mutta näitä sattuu. Pompataan ilman logiikkaa takaisin kultamitaleihin. Keiden sinä haluaisit olevan mukana tuossa joukkueessa, eli ketkä pelaisivat jos pitäisi muodostaa jonkin sortin suomalainen Dream Team?
Kaikki olisivat Manse RG:n pelaajia tietysti! 😉 jos Mansen ulkopuolelta pitäisi valita, niin varmasti Ruotsissa pelaava Kaksikko Aki Sillman-Kosti Salonen, Runosmäen Nadal eli Petri Lönngren sekä Mr. Money Riku Pennanen olisivat mukana. Ja sen verran kotiinpäin, että tähänkin kokoonpanoon Oskari Vihervaara ja Juuso Tasku Mansesta!
Kuulostaa toimivalta kokonaisuudelta. Saa nähdä käykö tämä toteen asti! Sopivasti kun Mansesta puhuttiin, niin millä mielin lähdet uuteen kauteen uusissa väreissä?
Hyvillä mielin!
Hyvä hyvä! Onko mitään henkilö- tai joukkuekohtaista tavoitetta kotimaassa seuraavaksi vuodeksi?
Henkilökohtaisena tavoitteena on tietysti se maailmanmestaruus Kroatiasta! 😉 Totta kai ensin täytyy ansaita edustuspaikka kotimaan kisojen perusteella. Ja jos minut valitaan, niin vaikka tässä tuota MM-kultahaavetta vähän huumorimielellä heitellään, on mielestäni aina kisoihin lähdettäessä asetettava tavoitteet korkealle. Vaikka ne eivät aikaisempien tulosten perusteella ihan realistisilta vaikuttaisikaan. ”Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää riittää” ei mielestäni ole se asenne, jolla MM-kisoihin kannattaa lähteä. Joukkuetavoitteena on Eurooppa Cup-karsinnan voitto, ja sitä kautta korkea joukkuesijoitus itse Eurooppa Cupissa!
Tavoitteet ovat kyllä tärkeitä. Tämä kuulostaa oikei hyvältä suunnitelmalta. Eipä tässä sen kummempia. Millaiset terveiset haluat lähettää minigolfkansalle, ja onko vielä jotain muuta, mitä haluaisit jakaa lukijoidemme kanssa?
Kyllä on! Ensinnäkin suosittelen minigolfia kaikille ihmisille. Mahtava harrastus, jota voi pelata joko kilpa- tai harrastetasolla! Minigolfyhteisössä on lisäksi erittäin hyvä yhteishenki. Ja sitten vielä yksi paljastus… Koska lajilla ei voi ikinä olla liikaa harrastajia, on yksi uusi pelaaja tulossa jälleen lisää, sillä minä ja avovaimoni saamme kesäkuussa lapsen!
Erittäin paljon onnea sinne siis!! Kiitokset myös haastattelusta! Ennen kuin lopetetaan, kenet haluaisit seuraavaksi haastateltavaksi?
Kiitos, kiitos! Koska uskon ja toivon saavamme tulevana kesänä taas paljon uusia lajista kiinnostuneita, heitän pallon melko uudelle harrastajalle, johon olisi helppo samaistua. Eli Joonatan Reunavuori!
Kiitos!
Haastattelijana toimi Aki Sillman. Tekstin muokkauksesta ja muotoilusta sekä haastattelun visuaalisesta ilmeestä vastasi Ida Hiltunen.
[/column]
[/row_container]