Reilu vuosikymmen ehti vierähtää edellisestä kerrasta, kun liiton kilpailu järjestettiin Kirjurinluodon hallilla. Ratojen uuden värin ja hallin uuden pääteeman, parkourin lisäksi ei juuri mikään ollut muuttunut. Kilpailu oli erittäin tasainen, ja kaikissa luokissa kärkikolmikko oli kahden pisteen sisällä.
Kolmosluokassa parasta alkutahtia piti Norrvallan Mikael Rönn perässään seuratoveri Kenth Smeds. Finaalikierroksilla mukaan kärkikastiin lyöttäytyi kotiseura MG-Acesin Veli-Pekka Sundell. Rönn kuitenkin piti pintansa ja eteni aina luokkavoittoon asti! Podiumin täydensivät Smeds ja Sundell, joiden mainittu sijoitusjärjestys ratkesi vasta uusinnassa.
E2-luokassa edettiin Botnian Timo Kammosen varmojen vihreiden kierrosten vauhdissa. Painetta Kammoselle synnytti helsinkiläiskaksikko Tommi Lantta, TaRGS, ja Seija Björk, SMGK. Kammonen sinnitteli loppuun asti, vaikka sisko Björk loppukirin virittelikin! Lopullinen pisteen ero sisarusten välillä jäi Kammosen eduksi. Lantta sijoittui kolmanneksi voitettuaan uusinnassa porilaisen Juha Lehdon.
Luokassa E1 Porilaiskaksikko Kimmo Lehtiö ja Jussi Heino ottivat kaksoisjohdon kilpailun alkuvaiheessa. Päätöskierroksellekin lähdettiin lopulta Heinon johtaessa pisteellä Lehtiötä ja kolmella pisteellä sekä Mansen Markku Sillmania että SMGK:n Marko Nuotiota. Kärkikaksikko vaihteli paikkojaan tiuhaan loppusuoralla, ja vaivihkaa kärjen kintereille oli noussut myös Kungälvs BGK:ta edustava Aki Sillman. Kärkiryhmän tullessa loppuradoille tilanne oli seuraava: Sillman odotteli jo maalissa kokonaislopputuloksella 116 ja ilman yhtäkään ohilyöntiä Heino nappaisi voiton Sillmanilta yhdellä pisteellä ja Lehtiö puolestaan kahdella pisteellä. Rata 13, Simpukka, ei ollut tällä kertaa armollinen kummallekaan porilaiselle. Kun Lehtiön tuloksiin ei merkattu aivan täydellistä suoritusta Portaissakaan, oli viimeisten viiden radan mentävä porilaisilla sisään, mikäli he halajaisivat vielä voittouusintaan Sillmanin kanssa. Kummatkin selvittivät tiensä aina radalle 17, Salama. Lehtiön salamalyönti raapaisi ikävästi 180 astetta, ja voitto karkasi hänen käsistään. Heino puolestaan löi aavistuksen varovaisen lyönnin, ja täysin yllättäen A. Sillman oli voittanut kilpailun. Viimeisellä radalla Lehtiö oli vielä pisteen Heinoa parempi, ja näin uusinnoilta vältyttiin tässä luokassa. Herrat Sillman, Lehtiö ja Heino olivat myös kokonaiskilpailun kolme parasta pelaajaa.
Tässä hieman voiton makuun päässeen Timo Kammosen mietteitä:
A: Terve Timo! Pitkästä aikaa voiton makuun. Miltä nyt tuntuu?
T: Terve Aki! Ja kiitos, aivan mahtavalta se tuntui varsinkin kun lyönnit meni juuri niin kuin olin etukäteen miettinyt – tarkoitan siis tekniikkaani, joka on ollut jo kauan sekaisin… Päätin että tulee, mitä tulee, aion pysyä lyönnin aikana pystyssä ja antaa käsien ja mailan hoitaa homma. Ja kun pääkin oli mukana, niin oli yllättävänkin kiva pelata! Toki oman säväyksen antoi myös legendaarisenn Kirjuriluodon radat, joilla joskus tuli enemmänkin pelattua. Siis kaiken kaikkiaan huippukiva fiilis. Oho, tuli vähän pitkä stoori, mutta olihan toi fiilikseni jopa hiukan liikuttavakin!
A: Hieno homma! Miten vertaisit ensimmäistä ja nyt tätä viimeisintä luokkavoittoasi tunteiden puolesta. Ovatko fiilikset edelleen samanlaiset?
T: En kyllä muista ensimmäisen luokkavoiton fiiliksiä, mutta näin vanhemmiten luulisin tämän sen ensimmäisen voittavan. Kyllä tämä vaan oli viimeaikaisten pettymysten jälkeen aivan huikeata ja uutta intoa antavaa. oOen jo jonkin aikaa miettinyt taukoa tai jopa lopettamista, mutta nyt on mietittävä taas uudestaan! Olenhan vaan kaikesta huolimatta tälle lajille paljon ”velkaa”.
A: Mahtavaa kuulla fiiliksiesi olevan jopa kovemmat kuin aloittaessa! Nuoremmalle sukupolvelle voitaneen siis sanoa, että kyllä tämä laji on kultainen vielä vuosikymmenienkin jälkeen! Ja hienoa, että tämä sai miettimisen käyntiin uudelleen. Ei muuta kuin hyviä jatkosuorituksia ja eteenpäin!
Kirjurinluodon kisat laittoivat myös Talviliigan käyntiin. Ennakkosuosikkina ensimmäiseen kisaan lähti selkeästi Porin MG-Aces – kotietu, tiedättehän. He myöskin marssivat voittoon, mutta eivät ehkä niin helposti kuin olisi voinut luulla. Helsinkiläisseura SMGK nimittäin antoi ihan kohtalaisen vastuksen ja viimeisen kierroksen loppukirin myötä välitti tiedon, että ensi kerralla olisi porilaistenkin pelattava joukkueena paremmin, mikäli meinaisivat heidät voittaa. Manse oli nuorekkaalla joukkueellaan kolmas, TuRGSin jäädessä tällä kertaa neljänneksi.
-A&I