AARO-JUTTU!!!

4.10.2010

Nyt se on täällä! Ainoa aito, oikea ja virallinen Aaro-juttu! Nauttikaa!

Haastatteluja paukkuu harvakseltaan eetteriin, mutta nyt on aika jatkaa sarjaamme. Vuorossa on mielenkiintoinen hahmo, pitkän linjan minigolfari, jolle mitkään tehtävät lajin parissa eivät ole vieraita: Ari ”Aaro” Ahrenberg Hyvinkäältä.

 

Morjens Aaro, sait viestikapulan seurakaveriltasi Mialta. Mitä terveisiä lähetät Mimmille?

 

Olin hieman yllättynyt saadessani kapulasta, mutta ele kyllä lämmitti mieltäni. Mia, maila käteen ja baanalle.

 

Kerropa alkuun tärkeimmät faktat Aarosta.

 

Vuosikertaa 1963. Pitkän linjan minigolffari, uraa takana yli 30 vuotta. Kotona, silloin kun omilta menoiltaan ehtii, avovaimo. Työelämässä pidempi tittelini on erikoisnostoapuvälinesuunnitteluinsinööri.

 

Mitä puuhaat, kun et ole töissä tai touhua minigolfin parissa?

 

Korista ja punttisalia pari kertaa viikossa, muuten yritän elpyä ja rentoutua.

 

Miten, missä ja milloin sinun minigolfurasi alkoi?

 

Kesällä –79 kavereitten perässä Paavolan kentälle, ja aika äkkiä tuli välineet hankittua. Ensimmäinen kisa Hyvinkään Avoimet elokuun lopulla –79.

 

Niin, sinut tunnettiin pitkään yhtenä HyMG:n kantapeikoista Paavolasta. Minäkin muistan sieltä värikkäitä hahmoja, muutamat pokaalikisat ja ennen muuta parit todella jännittävät Joukkue-SM:t. Nykyään Hyvinkäällä ei ole aktiivista toimintaa. Mihin homma oikeastaan tyrehtyi? Onko olemassa mahdollisuutta, että joskus vielä Hyvinkäällä kisattaisiin?

 

Perinteiset syyt: paikkakunnalta muutto, perheen perustaminen, liikaa lastia vähille henkilöille. Hyvinkäällä pelaaminen toteutuu näillä näkymin vain muiden tahojen ollessa järjestäjänä.

 

Olet ollut muutaman vuoden ikämiesluokassa ja myös pelannut oldarimaajoukkueessa. Mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuudessa pelikentillä?

 

Jossakin välissä muutaman vuoden ajan pelasin vain huopa-SM:t vuosittain. Lopetettuani koristuomariuran, jäi varsinkin talvella enemmän aikaa minigolfille. Nykyisellään pelaan aika paljon ja pyrin siihen vastakin. Päätavoitteita ovat edelleen kehittyä pelaajana ja joskus voittaa se kultainenkin medaljonki.

 

Suurin hetkesi pelaajana minigolfkentillä?

 

Mieleenpainuvin ehdottomasti on 2003 erskapronssi Koivukylästä. Ensimmäiseen SM-mitaliin ei mennyt kuin 24 vuotta.

 

Entä suurin pettymyksesi?

 

Lienee jonkin vuoden Joukkue-SM Hyvinkäällä, kun ei taaskaan HyMG:n kanssa päästy mitaliotteluihin.

 

Onko sinulla pelillisiä esikuvia?

 

Varsinaista esikuvaa ei ole, mutta Paavon (Harry Grönlund) kanssa tehdään paljon töitä kentällä ja sen ulkopuolella.

 

Paitsi pelaajana ja liittoaktiivina, sinut tunnetaan yhtenä kansainvälisesti meritoituneimmista aktiivituomareista lajissamme. Mikä sai sinut lähtemään tälle uralle?

 

Liittohallituksessa aikoinaan sääntöasiat siirtyivät minulle, ja eniten asioista tietävänä joutui huolehtimaan niiden noudattamisesta myös kentällä. Tuomareita piti kouluttaa ja sekin lankesi minulle. 2002 tarjottiin mahdollisuutta lähteä kv. tuomarikurssille Prahaan ja sillä tiellä ollaan. Tausta koristuomarina varmaan myös vaikutti asiaan.

 

Sinulla on kuten edellä on saatu lukea kokemusta paitsi minigolftuomaroinnista myös ainakin koripallosta. Millainen laji minigolf on tuomaroida? Mikä tekee hommasta vaikean? Mikä puolestaan on lajimme etu tuomarin näkökulmasta?

 

Koriksen ongelmana on tilannenopeus. Minigolfissa ongelmana on usein hitaus. Toisaalta hitaampi tempo antaa tuomarille paremman mahdollisuuden seurata useampaa tilannetta yhtä aikaa. Kysymykseen homman vaikeudesta vastaan tässä vaiheessa sade ja tuuli, jäljempänä lisää vastauksia.

 

Mitä haluaisit sanoa pelaajille, joiden mielestä tuomari ei ole edes välttämätön paha minigolfissa?

 

Nämä pelaajat joko yrittävät pelata sääntöjen mukaan tai ainakaan eivät tarkoituksellisesti yritä rikkoa niitä. Kiitos, että teitäkin on olemassa, kotimaassa jopa suurena enemmistönä.

 

Kuka on tuomarin näkökulmasta se lempipelaaja kv. tai kotoisilla kentillä eli kuka on jäänyt erityisen positiivisena mieleen?

 

Tyyppinä sääntöjä noudattava, hiljainen ja muut huomioon ottava pelaaja. Jos ei ole varma onko tekemässä oikein, kysyy. Näitä on monia, joten nimilista olisi turhan pitkä.

 

Ja pakkohan se on kysyä myös se vastakysymys eli kuka on se hankalin vastaan tullut tuomaroitava?

 

Olisin huono tuomari, jos mainitsisin nimeltä tällaisen. Tyyppinä ylimielinen, luulee olevansa sääntöjen yläpuolella eikä usko kun sanotaan. Tähän kategoriaan kuuluu turhan paljon pelaajia.

 

Mikä on ollut unohtumattomin hetkesi tuomarina minigolfkentillä, positiivinen tai negatiivinen?

 

2010 Predazzossa käyty ”keskustelu” erään saksalaispelaajan kanssa. Negatiivista oli se, että se keskustelu jouduttiin käymään. Positiivista oli se palaute muilta, kun herra ei saanut tahtoaan läpi.

 

Jos saisit ihan yksin päättää, minkä säännön muuttaisit minigolfissa?

 

Rajalinjasääntö huovan vanhan mallin mukaan, myös muilla alustoilla. (toim. huom.; pallon palatessa rajalinjan kerran jo ohitettuaan takaisin sen etupuolelle peliä jatkettaisiin alkulyöntipaikalta eikä rajalinjalta)

 

Sitten perinteiset nopeat:

Mitä meidän muiden tulisi ilman muuta kerran kokea Hyvinkäällä?

Mitään huikeata täällä ei ole, kun Hyvinkään Avoimia ei enää pelata. Loistava paikka asua, muuttakaa. kaikki tänne ja laitetaan uusi seura pystyyn.

 

Miksi pelaat gripillä, joka tuskin on mailasi vartta paksumpi?

Koolla ei ole väliä.

 

Vehnäoluen viehätyksen salaisuus?

Toiset tykkää äidistä, minä vehnästä.

 

Sinut tunnetaan myös kohtuullisena kulinaristina. Lempiravintolasi?

Hyvinkäällä oli Ravintola Obelix vielä kuukausi sitten. Muutto Riihimäelle rakennustyömaan alta. Toivottavasti palaa takaisin.

 

Näissä haastatteluissa ei mikään ole pyhää, joten kysyn sen, mitä kaikki minulta odottavat. Sinut tunnetaan melkoisena tarinankertojana, jolla on tilanteeseen kuin tilanteeseen esimerkki elävästä elämästä. Onko sinulle tuttu porukoissa jo jonkin aikaa legendaarinen käsite ”Aaro-juttu”?

Tämä ilmeisesti on kuitenkin positiivinen termi. Ei ne mitään juttuja ole, useampaa lajia harrastaneena, laajalla ystäväpiirillä ja firman asiakaskunnalla on kai jotain vaikutusta. Enkä koskaan ole sanonut, että kaikki on mulle sattunut.

 

Tarinointi jatkukoon vielä pitkään! Ja sitten se viimeinen kysymys: kenen luo käy reportterin matka seuraavaksi?

 

Tutkin jo haastateltujen listaa ja koska Pohjanmaalla on käyty harvakseltaan ja tarvitaan myös kypsempää näkökulmaa, haastattelijan matka käy Pietarsaareen Monica Suonperän pakeille.

.

Todellakin, hieman erilaisiakin näkökulmia olen odotellut ja naisten kanssahan aina mielellään tarinoi! Kiitos Aaro kovasti, nähdään taas Raholassa talvella ja varmasti esim. Naamoissa vehnäisen äärellä!

 

Kiitos, kun tarjoat.

 

No, olkoon nyt menneeksi. Insinöörin loogista kykyä vetää johtopäätöksiä ei voi kuin ihailla!

 

Aaroa tenttasi Pasi Aho